Kyllä, poikkeuksellinen pituus tuo mukanaan terveysriskejä ja arjen käytännön haasteita niin pitkillä kuin lyhyillä ihmisillä.
Tässä artikkelissa poikkeuksellisella pituudella tarkoitetaan miehillä yli 195 cm tai alle 160 cm, naisilla yli 183 cm tai alle 150 cm.
Suomalaisen miehen keskipituus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan noin 180 cm ja naisen noin 166 cm, joten näistä luvuista poiketaan selvästi molempiin suuntiin.
Erittäin pitkien terveysongelmat
Pitkä vartalo asettaa elimistölle vaatimuksia, joita lyhyempi keho ei kohtaa samassa määrin.
Sydämen täytyy pumpata verta pidemmälle matkalle, mikä rasittaa verenkiertojärjestelmää pitkällä aikavälillä. Alaraajojen laskimoverenkierto on erityisen altis ongelmille: laskimotukos ja krooninen laskimovajaatoiminta ovat yleisempiä yli 190-senttimetrisillä kuin väestössä keskimäärin.
Selkäranka ja nivelet kuormittuvat epäsuhteessa, jos lihaskunto ei kompensoi kehon painopistettä. Lannerangan välilevyongelmat ovat yleinen vaiva erittäin pitkillä, erityisesti istumatyötä tekevillä.
Syöpäriskin ja pituuden välinen yhteys on tutkitusti olemassa. Vuonna 2023 julkaistu laaja meta-analyysi arvioi, että jokainen kymmenen senttimetrin lisäys pituudessa nostaa kokonaissyöpäriskiä noin kolmella prosentilla.
Selitys liittyy todennäköisesti solujen kokonaismäärään: enemmän soluja tarkoittaa enemmän mahdollisia mutaatioita. Yhteys on erityisen vahva paksusuolisyövän, rintasyövän ja melanoman kohdalla.
Lue myös miten digitaalisten palveluiden elinkaari on lyhentynyt.
Erittäin lyhyiden terveysongelmat
Lyhyt pituus ei ole lääketieteellinen ongelma sinänsä, mutta myös lyhyyden haittavaikutukset ovat todelliset.
Esimerkiksi sepelvaltimotaudin riski on lyhyillä ihmisillä tilastollisesti suurempi kuin pitkillä.
Sydänlehdessä vuonna 2022 julkaistu analyysi, joka kattoi yli kolme miljoonaa tutkittavaa, osoitti, että alle 160-senttimetrisillä miehillä sepelvaltimotaudin riski on noin 50 prosenttia suurempi kuin yli 180-senttimetrisillä.
Syy ei ole pituus itsessään vaan todennäköisesti varhainen ravitsemus, perimä ja kasvuolosuhteet, jotka vaikuttavat sekä pituuteen että sydänriskiin.
Nivelrikko ja selkävaivat ovat myös yleisiä, mutta eri syistä kuin pitkillä. Lyhyt henkilö käyttää ympäristöä, joka on suunniteltu pidemmälle. Toistuva kurkottelu, epäergonomiset työpisteet ja väärin mitoitetut istuimet aiheuttavat kroonista lihasjännitystä ja nivelten ylikuormitusta.
Metabolinen oireyhtymä ja tyypin 2 diabetes esiintyvät hieman yleisemmin lyhyillä henkilöillä. Tämäkin selittyy osittain samoilla taustatekijöillä kuin sydänriski.
Arjen haasteet
Rakennettu ympäristö perustuu pitkälti ns. standardimitoitukseen. Suomessa rakentamismääräykset asettavat oviaukkojen vakiokorkeudeksi 210 cm, keittiötasojen korkeudeksi 90 cm ja liikennevälineiden istuinkorkeudet suunnilleen 160–180-senttimetrisen käyttäjän mukaan.
Erittäin pitkälle tämä tarkoittaa jatkuvaa sopeuttamista: auton istuinta siirretään ääriasennossa, lentokoneessa polvet painuvat edessä olevan penkin selkänojaan, suihku on liian matala ja peilit väärin sijoitettuja.
Lentomatkustaminen turistiluokassa on dokumentoitu ongelma: istuinväli ei kata yli 190-senttimetrisen matkustajan jalkatilaa. Vaatteiden ja kenkien saatavuus on rajallinen, ja mittatilausvaatteet ovat yleinen ratkaisu.
Erittäin lyhyelle haasteet ovat peilikuva: hyllyjen ylin rivi, auton kojelauta näkökentässä eikä tien yläpuolella, julkisen liikenteen hihnat liian korkealla, tietokoneen näyttö väärin asennettu. Keittiötyöskentely matalammalla tasolla on selkävaiva odottamassa.
Lasten mitoille suunnitellut vaatteet ovat toisinaan ainoa vaihtoehto, mikä on sekä käytännön ongelma että omanlainen psykologinen taakka aikuiselle.
Autoilu on molemminpuolinen haaste. Pitkä kuljettaja voi ajaa polvet ohjauspyörässä kiinni; lyhyen jalat saattavat juuri ja juuri ylettyä polkimille. Näissä tilanteissa ergonomia kärsii ja tapaturmariski kasvaa.
Psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset
Pituus vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset kohtelevat. Tutkimusnäyttö on tässä kiinnostava: pitkät miehet arvioidaan länsimaisissa tutkimuksissa johdonmukaisesti dominoivammiksi ja uskottavammiksi johtajiksi.
Timothy Judgen ja Daniel Caben Yhdysvalloissa vuonna 2004 julkaistu tutkimus osoitti, että jokainen lisäsenttimetri pituudessa korreloi noin 789 dollarin vuosittaisen palkkaeron kanssa. Tulos on replikoitu useammassa maassa.
Lyhyisiin kohdistuvat ennakkoluulot ovat todellisia, mutta ns. Napoleon-kompleksi, eli ajatus siitä, että lyhyet miehet ovat aggressiivisempia ja dominantteja kompensoidakseen pituuttaan, on tutkimuksissa osoittautunut suurelta osin myytiksi.
Oxfordin yliopiston vuonna 2018 julkaistu tutkimus havaitsi, että lyhyet miehet raportoivat päinvastoin enemmän epävarmuutta sosiaalisissa tilanteissa kuin pitkät, ei lisääntynyttä aggressiivisuutta.
Erittäin pitkille naisille sosiaaliset paineet voivat kulkea toiseen suuntaan: pituus koetaan kulttuurisesti usein maskuliinisena piirteenä, mikä voi aiheuttaa epävarmuutta erityisesti nuoruudessa. Parisuhteeseen liittyvät odotukset, kuten se, että miehen tulisi olla naista pidempi, koskettavat myös yli 183-senttimetrisiä naisia konkreettisella tavalla.
Milloin pituus on lääketieteellinen kysymys?
Poikkeuksellinen pituus on joskus oire taustalla olevasta sairaudesta.
Gigantismi tarkoittaa lapsuudessa alkavaa kasvuhormonin liikatuotantoa, joka johtaa poikkeuksellisen suureen pituuteen.
Aikuisiällä kehittyvä akromegalia aiheuttaa samanlaisen hormonaalisen epätasapainon, mutta kasvulevyt ovat jo sulkeutuneet, joten kasvu kohdistuu käsiin, jalkoihin ja kasvoihin eikä pituuteen. Molemmat vaativat lääketieteellistä hoitoa.
Lyhytkasvuisuuden lääketieteellisiä syitä ovat muun muassa kasvuhormonivajavuus, kilpirauhasen vajaatoiminta ja kondrodysplasia eli achondroplasia, joka on yleisin lyhytkasvuisuutta aiheuttava luuston kasvuhäiriö.
Suomessa lyhytkasvuisuuden hoidosta vastaa erikoissairaanhoito, ja kasvuhormonihoito on käytettävissä lapsille, joille se on lääketieteellisesti indisoitu.
Jos oma pituus tai lapsen kasvukäyrä herättää kysymyksiä, asia kannattaa ottaa puheeksi lääkärin vastaanotolla. Kasvupotentiaali on arvioitavissa verikokein ja luuston röntgenkuvauksin.
